Etätyötä tekee Suomessa arviolta 16 % suomalaisista. Kiinnostusta etätyöhön olisi enemmänkin, ja työn tekeminen on muutoksessa. Videoneuvottelu on monessa organisaatiossa käytetty viestintäväline, jonka avulla yhteydenpito toisiin onnistuu omalta tietokoneelta käsin.
Videoneuvottelun arvo on visuaalisissa vihjeissä, mutta muun muassa viestinnäntutkija J.B. Walther, pitää videota yliarvostettuna viestintäkanavana. Usein ajatellaan, että teknologiavälitteisen viestinnän tulisi mahdollisimman tarkasti jäljitellä kasvokkaisviestintää. Mitä enemmän on käytössä viestinnällisiä vihjeitä, sen tehokkaampaa viestintää. Näin ei kuitenkaan ole.
Video lisää sosiaalisen läsnäolon tunnetta, mutta viestintätilanteissa, joissa käsitellään asioita ja ratkotaan ongelmia, ei video välttämättä tehosta työn sujuvuutta tai asian ymmärrettävyyttä. Se saattaa pikemminkin haitata sitä. Videoviestinnässä ihmisten huomio kiinnittyy toisten tarkkailemiseen eli esimerkiksi ryhmäviestintätilanteessa siihen, ketkä toisessa päässä osallistuvat keskusteluun. Huomio on siis toisten osallistumisessa tai osallistumattomuudessa eikä itse asian käsittelyssä. Aidossa kasvokkaisviestintätilanteessa osallistujien huomio kiinnittyy luontevasti käsiteltävissä olevaan asiaan.
Tutkimuksissa ei ole havaittu laadullista eroa virtuaalisten ryhmien tuotosten välillä, joissa osa ryhmistä teki työtä tekstipohjaisesti, osa tekstin ja audion eli äänen sekä osa tekstin ja videon välityksellä. Eroa oli ainoastaan työn kestossa. Videon välityksellä viestineiden ryhmien työ kesti kauimmin.
Joissain organisaatioissa on luovuttu videon käytöstä ja siirrytty käyttämään pelkkää audiota ja dokumenttien jakoa teknologiavälitteisessä viestinnässä. Näissä organisaatioissa koetaan, että kuva ei tuo viestintään lisäarvoa. Videolla on paikkansa teknologiavälitteisessä viestinnässä, mutta se ei korvaa kasvokkaisviestintää eikä välttämättä tue etätyötä tekevien henkilöiden työskentelyä.
Mitkä ovat sinun kokemuksesi videovälitteisestä viestinnästä?
