Huomautus lukijalle: Tämä blogiartikkeli , Europan näkökulma, on täysin tekoälyn tekemä. Tekoälyä on tässä pyydetty tekemään objektiivinen syväluotaava analyysi presidenttien Zelensky ja Trump tapaamisesta helmikuun 28. päivä 2025. Lähteet löytyvät linkeistä. Kuten kaikkeen tekoälyn(kin) kirjoittamaan kannattaa suhtautua siten, että siinä voi olla virheitä. Siinä mielessä tekoäly on ihmisen kaltainen.
Kuva: Canva
Geopoliittiset vaikutukset – Euroopan näkökulma
Donald Trumpin ja Volodymyr Zelenskyin viimeisin tapaaminen Valkoisessa talossa kärjistyi poikkeuksellisen kireäksi julkiseksi sananvaihdoksi, mikä on aiheuttanut vakavan railon Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä.
Trump arvosteli Zelenskyitä “epäkunnioittavaksi” ja syytti häntä haluttomuudesta rauhaan, kun taas Zelenskyi korosti Venäjän olevan ainoa sodan aiheuttaja
Eurooppalaiset johtajat reagoivat nopeasti näyttämällä julkisesti tukensa Ukrainalle – useat pääministerit ja presidentit eri puolilta Eurooppaa julistivat yhteisrintamassa, että “Ukraina ei ole yksin”, ja muistuttivat että “on olemassa hyökkääjä: Venäjä, ja kansa joka on hyökkäyksen kohteena: Ukraina”
Nämä lausunnot, vaikkakin diplomaattisesti muotoiltuja, alleviivasivat selkeästi länsiliittouman repeämää: Eurooppa asettuu horjumatta Kiovan rinnalle, samalla kun Yhdysvaltojen johto horjuttaa yhteistä linjaa
reuters.com, reuters.com, reuters.com, reuters.com, reuters.com,reuters.com. reuters.com,reuters.com
Euroopan unionin johtohahmot ja keskeiset jäsenmaat osoittivat tapaamisen jälkeen poikkeuksellista yhtenäisyyttä. EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen sekä Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja (Portugalin pääministerinä aiemmin toiminut) António Costa ylistivät Zelenskyin “arvokkuutta” ja vakuuttivat, että “Eurooppa jatkaa työskentelyä oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan eteen”
Ranskan presidentti Emmanuel Macron huomautti, että Ukrainan kansa taistelee “lastensa, itsenäisyytensä ja Euroopan turvallisuuden puolesta”, tehden selväksi, ettei Venäjän aggressiota voida hyväksyä
Saksan liittokansleri Olaf Scholz puolestaan totesi, ettei kukaan halua rauhaa enemmän kuin ukrainalaiset itse – lausunto, joka toimi suorana vastaväitteenä Trumpin syytöksille Zelenskyin rauhantahdon puutteesta. Moni eurooppalainen johtaja korosti, ettei hyökkääjää ja uhria saa koskaan sekoittaa toisiinsa tässä konfliktissa
Eurooppalaisesta näkökulmasta Trumpin haluttomuus tuomita Venäjää ja hänen “tasapuolisuutta” hakeva asenteensa nähtiin huolestuttavana merkkinä mahdollisesta linjanmuutoksesta, joka voisi heikentää lännen yhtenäisyyttä – tilanteesta, jossa “Putin on ainoa voittaja”, kuten analyytikot varoittavat
reuters.com, reuters.com, reuters.com, reuters.com, reuters.com, atlanticcouncil.org,
Myös EU:n sisältä kantautui poikkeavia ääniä, mikä korostaa Euroopan sisäistä jännitettä. Unkarin pääministeri Viktor Orbán kiitti Trumpia “rohkeasta rauhan puolustamisesta” ja väitti, että “vahvat miehet tekevät rauhan, heikot sodan”, asettuen avoimesti Washingtonin uutta linjaa tukemaan
reuters.com. Italian oikeistopääministeri Giorgia Meloni – Trumpin ideologinen liittolainen mutta Ukrainan tukija – yritti tasapainoilla kehottaen pikaiseen huippukokoukseen Yhdysvaltojen, Euroopan maiden ja liittolaisten kesken “puhumaan suoraan siitä, miten aiomme kohdata ajan suuret haasteet, alkaen Ukrainasta”
reuters.com. Melonin mukaan “läntisen liittouman jokainen jakolinja tekee meistä heikompia ja hyödyttää niitä, jotka toivovat sivistyksemme taantumista”
reuters.com. Tämä alleviivaa Euroopassa herännyttä huolta: transatlanttisen eripuran katsotaan suoraan hyödyttävän Kremlia, joka on jo kauan pyrkinyt särkemään lännen yhtenäisyyden. Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Kaja Kallas tiivisti eurooppalaisen tunnot toteamalla suorasanaisesti, että “vapaa maailma tarvitsee uuden johtajan – meidän eurooppalaisten on tartuttava tähän haasteeseen”, viitaten siihen, ettei Washingtoniin voida nykytilanteessa nojata entiseen tapaan
reuters.com. Samalla Kallas lupasi Euroopan “lisäävän tukeaan Ukrainalle, jotta se voi jatkossakin lyödä hyökkääjän takaisin”
reuters.com. Euroopassa nähdäänkin, että Ukrainan asema globaalissa kontekstissa – demokratian etuvartiona autoritaarista Venäjää vastaan – edellyttää entistä suurempaa eurooppalaista vastuunkantoa tilanteessa, jossa Yhdysvaltain rooli on muuttumassa.
Taloudelliset seuraamukset – Euroopan näkökulma
Raju julkinen yhteenotto Valkoisessa talossa heijastui nopeasti myös talouteen ja markkinoihin. Epävarmuus lännen yhtenäisyydestä ja Ukrainan sodan tulevasta suunnasta säikäytti sijoittajia, mikä näkyi turvasatamakysynnän kasvuna: Yhdysvaltain valtionlainojen korot laskivat, kun sijoittajat hakivat turvaa epävarmuuden keskellä
reuters.com. Erityisesti Euroopassa talousmarkkinat reagoivat hermostuneesti – euro heikkeni hetkellisesti ja Euroopan pörssifutuurit painuivat laskuun, kun sijoittajat alkoivat hinnoitella konfliktin pitkittymisen ja transatlanttisen halkiolon riskiä
reuters.com. Saksan DAX- ja Ranskan CAC40-indeksit futuureissa putosivat välittömästi noin 0,6 %, ja laajempi Euro Stoxx 50 -indeksi painui pahimmillaan yli 1 % miinukselle ennen kuin lasku tasaantui
reuters.com. Samalla Yhdysvaltojen osakemarkkinat sahasivat edestakaisin – Wall Street alkujärkytyksen jälkeen jopa nousi, kun osa sijoittajista arvioi, ettei konkreettisia muutoksia vielä tapahtunut
reuters.com. Analyytikoiden mukaan markkinoilla on totuttu viime vuosina rajuun heilahteluun geopoliittisten shokkien myötä, ja “rauhan toivon” säilyminen on avainasemassa: mikä tahansa ratkaisu Ukrainan sodassa, joka nähtäisiin liian yksipuolisena Kremlin eduksi, olisi markkinoille negatiivinen signaali
Euroopalle taloudelliset panokset ovat erityisen korkealla. Euroopan talous on jo kärsinyt Venäjän hyökkäyssodan seurannaisvaikutuksista – energiakriisistä, korkeammasta inflaatiosta ja epävarmuudesta – ja nyt pelätään, että lännen eripura voi pidentää konfliktia tai johtaa epäedulliseen rauhaan, joka jättäisi epävakauden pesäkkeen Euroopan liepeille. “Vaikuttaa yhä selvemmältä, että Ukrainan puolustaminen ja Venäjän kanssa selviäminen jää eurooppalaisten vastuulle”, totesi eräs markkinastrategi viitaten Trumpin hallinnon viesteihin
reuters.com. Tämä herättää sijoittajissa huolta Euroopan talouden lisärasitteista: jos Yhdysvaltojen tuki heikkenee, Euroopan on mahdollisesti kanavoitava entistä enemmän resursseja Ukrainaan – niin sodankäyntiin, humanitaariseen apuun kuin jälleenrakennukseen – samaan aikaan kun se vahvistaa omaa puolustustaan. Toisaalta eurooppalaiset talousnäkymät voivat hyötyä, mikäli konflikti saataisiin ratkaistua kestävällä tavalla. Markkinoilla arvioidaan, että todelliset edistysaskeleet kohti rauhaa voisivat päinvastoin “nostaa kurssit rakettimaiseen nousuun”, sillä mikä tahansa rakentava lopputulos sodassa olisi tervetullut pitkän epävarmuuden jälkeen
reuters.com. Nyt kuitenkin Washingtonin ja Kiovan riitaantuminen on pistänyt mahdolliset rauhanneuvottelun edistysaskeleet tauolle ja “pakottanut hinnoittelemaan jälleen lisää epävarmuutta”, kuten eräs salkunhoitaja luonnehti tilanteen markkinoille
Energiamarkkinoilla Trumpin ja Zelenskyin yhteenoton vaikutuksia arvioidaan tarkasti Euroopassa. Konfliktin pitkittyminen voi tarkoittaa, että Euroopan on jatkettava korkealla tasolla olevaa varautumistaan energiantuonnissa ilman Venäjää – mikä on toistaiseksi onnistunut, mutta esimerkiksi maakaasun hinnat voivat pysyä epävakaina. Toisaalta väläykset mahdollisesta rauhasta painoivat tapaamisen aattona öljyn hintaa alaspäin, kun sijoittajat ennakoivat kysynnän laskua, mutta nyt tuo skenaario on epävarmempi.
Eurooppa on jo tehnyt strategisen ratkaisun irtautua Venäjän fossiilienergiasta ja monipuolistaa energialähteitään, eikä Trumpin mahdollinen pehmeämpi linja Venäjää kohtaan todennäköisesti horjuttaisi EU:n energiapolitiikan suuntaa – poliittinen halu vähentää riippuvuutta Venäjästä pysyy vahvana. Sen sijaan talouspuolella pohditaan, voisiko Yhdysvaltain hallinto jopa höllentää Venäjä-pakotteita rauhan toivossa. Euroopassa tällainen ajatus saa osakseen vastustusta: EU-johtajat ovat varoittaneet, että aggressiota ei saa palkita, ja muistuttavat Venäjän talouden olevan “tekohengityksellä” laajojen pakotteiden ansiosta
atlanticcouncil.org. Mikäli Washington lähtisi yksipuolisesti purkamaan pakotteita, Euroopan yhtenäisyys joutuisi testiin – erityisesti maat kuten Puola ja Baltian valtiot painottavat, että Kremlin sotakassan ehtyminen on edellytys kestävälle rauhalle. EU:ssa on jopa väläytelty innovatiivisia keinoja tukea Ukrainaa taloudellisesti, kuten Venäjän keskuspankin jäädytettyjen valuuttavarantojen ja oligarkkien varojen käyttöä Ukrainan hyväksi
foreignpolicy.com. Tämä indikoi, että Eurooppa valmistautuu kantamaan myös taloudellista vastuuta sodan lopputulemasta entistä enemmän, mikäli transatlanttinen yhteisymmärrys heikkenee.
Lisäksi Trumpin hallinnon muutkin talouslinjaukset synnyttävät huolta Euroopassa. Juuri tapaamisen alla Washington viestitti uusista tuontitulleista liittolaisilleen – Trump ilmoitti 25 %:n tariffien määräämisestä Meksikolle ja Kanadalle sekä lisätulleista Kiinalle
reuters.com. Euroopassa pelätään, että seuraavaksi saattavat joutua tähtäimeen EU:n vientituotteet, kuten autot ja teräs, mikä loisi uuden kauppajännitteiden rintaman turvallisuuskriisin rinnalle. EU on aiemmin kokenut Trumpin America First -kauppapolitiikan vaikutukset ja varautuu nyt vastaamaan tarvittaessa omilla vastatoimillaan. Yhdistelmä turvallisuusyhteistyön kitkaa ja kauppakiistoja voisi heikentää talouskasvua molemmin puolin Atlanttia.
Tässä valossa eurooppalaiset talouspäättäjät korostavat tarvetta säilyttää yhtenäinen rintama Venäjää vastaan samalla, kun pyritään vuoropuheluun Yhdysvaltojen kanssa kauppakiistojen välttämiseksi. Euroopan keskuspankki ja EU:n komissio seuraavat tilanteen kehitystä tarkasti – mahdolliset muutokset Yhdysvaltojen linjassa vaikuttavat suoraan talousennusteisiin Euroopassa, ja pahimmillaan uusi epävarmuus voisi lykätä investointeja ja heikentää luottamusta. Lyhyellä tähtäimellä Trumpin ja Zelenskyin riidan “show’nomaista” luonnetta on pidetty esimerkkinä Trumpin hallinnon ennakoimattomuudesta, mikä itsessään lisää markkinoiden hermostuneisuutta
reuters.com. Euroopassa vallitseekin varovainen tunnelma: toivo sodan päätöksestä elää, mutta talouden pidemmän aikavälin suunnittelussa varaudutaan myös vaikeisiin skenaarioihin, joissa tuki Ukrainalle lepää entistä enemmän Euroopan omilla harteilla.
Sotilaallinen yhteistyö – Euroopan näkökulma
Euroopan puolustuspoliittisessa keskustelussa Trumpin ja Zelenskyin törmäyskurssi on herättänyt kysymyksen läntisen sotilaallisen yhteistyön tulevaisuudesta. Tapaamisen oli alun perin tarkoitus vahvistaa Yhdysvaltojen ja Ukrainan kumppanuutta – jopa allekirjoittaa sopimus, joka olisi taannut Yhdysvalloille osuuden Ukrainan kriittisistä mineraalivaroista (eräänlaisena “kustannusten takaisinmaksuna” avusta) – mutta sopimus jäi riidan myötä pöydälle
voanews.com. Trump antoi ymmärtää, ettei Yhdysvallat halua “10 vuoden sotaa” ja syytti Zelenskyitä “kolmannen maailmansodan kanssa uhkapelaamisesta” kameroiden edessä
news.sky.com. Tämä viittaa siihen, että Yhdysvaltain uusi hallinto saattaa pyrkiä rajoittamaan tukeaan Ukrainalle ja painostaa Kiovaa rauhanneuvotteluihin jopa Ukrainan etujen kustannuksella. Euroopassa tällainen viesti otettiin vastaan hälytyskellojen soidessa: mikä on Ukrainan puolustuksen tulevaisuus, jos Yhdysvaltain sitoumus horjuu?
Euroopan maat ovat viime vuodet nojanneet vahvasti Yhdysvaltojen johtajuuteen Ukrainan tukemisessa – sekä aseavussa että koulutuksessa ja tiedustelutiedon jakamisessa – mutta nyt EU:n jäsenet korostavat oman roolinsa kasvua. Useat eurooppalaiset johtajat vakuuttivat heti tapaamisen jälkeen, että tuki Ukrainalle jatkuu “kaikella tarvittavalla niin kauan kuin tarpeen” riippumatta Washingtonin päivänpolitiikasta
politico.eu. Esimerkiksi Alankomaiden ulkoministeri vakuutti, että Eurooppa on valmis antamaan “mitä tahansa tarvitaan, niin kauan kuin tarvitaan” auttaakseen Ukrainaa puolustamaan itseään
politico.eu. Belgia korosti “heidän taistelunsa on meidän taistelumme”, ja lukuisat muut maat ilmoittivat uusista tukipaketeista tai aseaputoimituksista sodan jatkumiseen varautuen
politico.eu. Euroopan unionin puolella on päätetty aiemmin yhteishankinnoista ammuksille ja asejärjestelmille Ukrainan tarpeisiin, ja nyt näitä toimia pyritään nopeuttamaan entisestään. “Eurooppa tulee lisäämään tukeaan Ukrainalle, jotta se kykenee jatkossakin taistelemaan hyökkääjää vastaan”, Kaja Kallas linjasi EU:n uuden strategisen asenteen
reuters.com. Tämä lupaus viittaa sekä sotilaallisen materiaalituen että taloudellisen ja humanitaarisen avun vahvistamiseen. Eurooppalaiset NATO-maat, kuten Puola ja Baltian maat, saattavat jopa kasvattaa omia puolustusmenojaan nopeammin paikkaamaan mahdollista aukkoa Yhdysvaltojen tuessa.
NATO-liittokunnan yhtenäisyys on Euroopalle kriittinen kysymys. Vaikka Donald Trumpin aiemmat kaudet presidenttinä ovat kuormittaneet liittoumaa (muistissa ovat Trumpin epäilyt Naton 5. artiklan ehdottomuudesta ja vaatimukset eurooppalaisten puolustusmenojen kasvattamisesta), Euroopassa toivottiin, että Venäjän hyökkäyssota olisi lujittanut transatlanttista yhteyttä.
Nyt pelätään, että sama särö, joka näkyi Valkoisen talon tapaamisessa, voisi heijastua myös Naton sisäiseen yhteistyöhön. Naton uusi pääsihteeri Mark Rutte (joka astui tehtävään Stoltenbergin kauden jälkeen) on tiettävästi käynyt tiiviitä keskusteluja eurooppalaisten jäsenmaiden kanssa vakuuttaakseen, että Yhdysvaltojen sitoumus liittokunnan kollektiiviseen puolustukseen pysyy ennallaan, huolimatta Valkoisen talon retoriikasta
atlanticcouncil.org. Eurooppalaiset NATO-johtajat – Macron, Scholz, Starmer (Ison-Britannian pääministeri) ja muut – ovat korostaneet, ettei lännen sotilaallinen tuki Ukrainalle saa horjua. Britannia on jo ilmoittanut merkittävästä puolustusbudjetin korotuksesta, mitä Yhdysvallatkin on pannut merkille positiivisena asiana
news.sky.com. Tämä kertoo Euroopan valmiudesta ottaa suurempi vastuu: Euroopan maat “ovat heräämässä vaatimuksiin ottaa johtorooli Ukrainan turvallisuudessa”, kuten eräässä analyysissä todetaan
Käytännössä Euroopan sotilaallinen tuki on jo laajaa ja monimuotoista. Ukraina on saanut Euroopasta raskaita aseita, kuten modernisoituja panssarivaunuja (Saksan Leopard 2 ja Britannian Challenger 2 -vaunuja), runsaasti tykistöammuksia, ilmatorjuntajärjestelmiä (kuten Saksan IRIS-T ja Ranskan Crotale) sekä koulutusta kymmenille tuhansille sotilaille eri puolilla Eurooppaa. Juuri ennen Trumpin ja Zelenskyin tapaamista eurooppalaiset liittolaiset, Puola ja Ruotsi mukaan lukien, olivat ilmoittaneet uusista Leopard-panssarivaunujen lähetyksistä ja ammuksettomista täydennysohjelmista.
Myös hävittäjäkoulutusta ukrainalaisille piloteille on käynnissä useassa maassa, ja Hollannin ja Tanskan johdolla on koottu koalitio, joka valmistelee F-16-hävittäjien luovutusta Ukrainalle. Nämä ponnistelut saavat nyt entistä suuremman painoarvon: jos Yhdysvaltojen tuki esimerkiksi modernien asejärjestelmien toimittamisessa hidastuu, Euroopan on mahdollisesti pohdittava omien varastojensa syvempää käyttämistä ja puolustusteollisuutensa tuotannon lisäämistä. Jo nyt Saksa on käynnistänyt aseteollisuuden kapasiteetin nosto-ohjelmia ja Ranskan, Italian sekä muiden maiden puolustusteollisuudessa pyritään vastaamaan kasvaneeseen kysyntään.
On kuitenkin selvää, että Yhdysvaltojen panosta ei ole helppo korvata. Esimerkiksi pitkän kantaman asejärjestelmät ja korkean teknologian ilmatorjunta (kuten Patriot ja HIMARS-järjestelmät) ovat olleet ratkaisevia Ukrainan puolustukselle, ja niitä on toimittanut eniten Yhdysvallat.
Eurooppa pyrkii aktiivisesti hankkimaan omia vastaavia kykyjä: Saksa investoi ilmapuolustukseen (European Sky Shield -aloite) ja Ranska kehittää pitkän kantaman ohjuskykyä, mutta nämä toimet tuottavat tuloksia vasta pitkällä aikavälillä. Siksi eurooppalaiset diplomaatit yrittävät kulisseissa myös varmistaa, että Yhdysvaltain tuki Ukrainalle jatkuu ainakin jollain tasolla. Yhdysvaltain kongressissa Ukrainan tueksi on yhä kaksipuolueista tahtoa, ja Euroopan johtajat ovat pitäneet yhteyttä erityisesti republikaaneihin, jotka edelleen kannattavat Ukrainan auttamista
atlanticcouncil.org. Zelenskyin itsensä on raportoitu puhelimitse keskustelleen useiden eurooppalaisten johtajien, mm. Macronin ja Rutte-Naton, kanssa heti Valkoisen talon tapaamisen jälkeen tilanteen vakauttamiseksi
atlanticcouncil.org. Euroopassa pohditaan myös uusia aloitteita: voisiko EU tai eurooppalainen koalitio tarjota Ukrainalle turvatakuita tai jopa lähettää rauhanturvaajia tulevaisuudessa, jos Yhdysvaltojen rooli kutistuu? Eräs asiantuntija esitti kysymyksen, onko Eurooppa valmis “astumaan esiin merkittävällä tavalla, tarjoamaan Ukrainalle kipeästi kaivattuja pitkän aikavälin turvallisuustakuita ja mahdollisesti jopa valmiina laittamaan joukkoja maahan kestävän rauhan turvaamiseksi”, vai estääkö jäsenmaiden erimielisyys ja byrokratia sen
atlanticcouncil.org. Kysymys on herkkä, mutta kuvaa Euroopan muuttunutta roolia: enää ei voida täysin tukeutua Yhdysvaltojen sotilaalliseen voimaan, vaan “nyt mitataan, mitä annettavaa Euroopalla on”
Yhteenvetona Eurooppa vahvistaa sitoutumistaan Ukrainan puolustukseen: aseapu jatkuu ja jopa kasvaa, yhteisiä sotaharjoituksia Venäjän pelotteen ylläpitämiseksi jatketaan, ja NATO-maat pyrkivät säilyttämään yhtenä rintamana pelotteen mahdollisia uusia Venäjän uhkauksia vastaan. Esimerkiksi Naton sotaharjoitukset itäisellä laidalla, kuten parhaillaan Romaniassa käynnissä olevat harjoitukset, osoittavat että Euroopan puolustusvalmiutta testataan aktiivisesti ja valmiutta kohotetaan
voanews.com. Samalla Eurooppa viestii Moskovalle, että lännen sotilaallinen tuki Ukrainalle ei lopu yhden huonon huipputapaamisen takia. Kuten Puolan pääministeri Donald Tusk sanoi Zelenskyille suunnatussa viestissä: “Rakkaat ukrainalaiset ystävät, ette ole yksin”
politico.eu. Tämä lupaus on sekä poliittinen että konkreettinen: Euroopan asevarastoista ja budjeteista löytyy jatkossakin resursseja Ukrainan puolustamiseen, vaikka Washingtonissa tuulet kääntyisivät.
Spekulaatiot tulevista kehityskuluista
Trumpin ja Zelenskyin tulenarka kohtaaminen nosti esiin monia kysymyksiä tulevaisuudesta – ei vain Ukrainan sodan, vaan koko kansainvälisen järjestyksen kannalta. Euroopassa pohditaan nyt useita mahdollisia skenaarioita ja niiden seurauksia. Yksi pelätty kehityskulku on “uusi Jalta”-asetelma, jossa Yhdysvallat ja Venäjä tekisivät kulisseissa suurvaltadiilin Ukrainan kohtalosta ilman eurooppalaisten (tai edes ukrainalaisten) täysimääräistä mukanaoloa
atlanticcouncil.org. Trumpin neuvonantajien kerrotaan kaavailevan maailmanpoliittista työnjakoa, jossa Yhdysvallat vetäytyisi joistakin sitoumuksistaan Euroopassa keskittyäkseen Kiinaan ja muihin intresseihin, samalla kun Venäjälle ehkä annettaisiin myönnytyksiä Ukrainan suhteen – tämä olisi historiallinen vallansiirto, joka mullistaisi voimatasapainoa
atlanticcouncil.org. Euroopassa tällainen ajatus herättää vastarintaa: esimerkiksi Baltian maiden johtajat muistuttavat Yhdysvaltoja, ettei päätöksiä tule tehdä “ukrainalaisten pään yli”, eikä aggressiota saa palkita
atlanticcouncil.org. “Jos Ukraina lakkaa taistelemasta, Ukrainaa ei enää ole”, varoitti Viron ulkoministeri Margus Tsahkna, vedoten siihen että vain Venäjän päätös lopettaa sota voi tuoda rauhan – tästä syystä Euroopan on oltava valmis “astumaan esiin” ilman Yhdysvaltoja, käyttäen vaikka Venäjän jäädytettyjä varoja Ukrainan tukemiseen
foreignpolicy.com. Jos Washington ja Moskova lähentyvät, Eurooppa saattaa tiivistää omaa yhteistyötään entisestään: EU-maiden kesken on jo sovittu kokoontumisista, kuten Britannian pääministeri Keir Starmerin koolle kutsuma huippukokous Lontoossa, johon Zelenskyikin osallistuu
politico.eu. Tällaisten tapaamisten tarkoitus on varmistaa, että “läntinen rintama” pysyy koossa – vaikka sitten ilman aktiivista Yhdysvaltain johtoa – ja ettei Ukrainaa painosteta yksipuoliseen alistumiseen.
Toinen, optimistisempi skenaario on, että transatlanttinen erimielisyys on tilapäistä teatteria ja että diplomatian kanavat saadaan pian uudelleen auki. On mahdollista, että Trumpin kova julkinen kanta on neuvottelutaktiikkaa, jolla hän pyrkii painostamaan Zelenskyitä myönnytyksiin, mutta kulisseissa Yhdysvallat silti jatkaisi neuvotteluja aidon ratkaisun saavuttamiseksi.
Jo nyt on nähty merkkejä siitä, että vahingonkontrolli on käynnissä: Zelenskyi kiitteli julkisesti Yhdysvaltoja tuesta sosiaalisessa mediassa pian tapaamisen jälkeen ikään kuin liennyttääkseen tilannetta
atlanticcouncil.org. Samoin Trumpin hallinnosta on vihjattu, että presidentti haluaa edelleen “saavuttaa tulitauon ja turvallisuutta Ukrainalle”, eikä tarkoitus ollut “antaa etua Putinille vaan edistää ratkaisua”
atlanticcouncil.org. Tällaiset viestit voivat viitata pyrkimykseen estää täydellinen välirikko: molemmilla osapuolilla on intressi jatkaa yhteistyötä jossain muodossa. Yhdysvaltain kongressi voi myös toimia jarruna mahdollisille äkkikäännöksille – merkittävä osa republikaaneista ja demokraateista on yhä sitoutunut tukemaan Ukrainaa, ja senaatin enemmistöjohtaja on varoittanut Trumpia “tekemästä Putinin likaista työtä”
voanews.com. Jos kongressi tiukentaa otettaan, Trumpin hallinnon on kenties pakko hienosäätää linjaansa.
Euroopassa varaudutaan silti myös vaikeampaan aikaan. “Nyt todella nähdään, mihin Euroopasta on”, totesi eräs analyytikko, viitaten siihen, että Euroopan on pystyttävä tarjoamaan Ukrainalle uskottavia turvatakuita ja apua jopa pahimmassa tapauksessa omin voimin
atlanticcouncil.org. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi eurooppalaisten maiden muodostamaa turvalluustakuujärjestelyä Ukrainalle, jos Nato-jäsenyys ei ole heti mahdollista. Jotkut turvallisuusasiantuntijat väläyttelevät jopa EU:n perussopimukseen pohjautuvan keskinäisen avunannon artiklan (SEU 42.7) aktivoimista, mikäli Venäjä ja Ukraina sopisivat aselevosta mutta pelotevaikutusta haluttaisiin ylläpitää. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa rajoitettua eurooppalaista rauhanturvaoperaatiota esimerkiksi vapautetuilla alueilla Itä-Ukrainassa.
Tällaiset askeleet olisivat Euroopalle suuria, mutta tilanne, jossa Yhdysvaltoihin ei voi luottaa entiseen malliin, pakottaa uudenlaiseen ajatteluun
foreignpolicy.com. Euroopan strateginen autonomia – käsite, josta EU-piireissä on puhuttu vuosia – joutuu nyt tositestiiin. Pystyykö Eurooppa huolehtimaan omasta lähialueensa turvallisuudesta, jos Yhdysvallat vetäytyy? Moni merkki viittaa siihen, että suunta on juuri tämä: Eurooppa investoi ennätysmäärin puolustukseensa, kehittää puolustusunioniaan ja pyrkii yhdessä Naton eurooppalaisten liittolaisten kanssa täyttämään mahdolliset aukot.
Ukrainan sodan tuleva kulku riippuu paljolti siitä, säilyykö lännen rintama vai repeääkö se. Mikäli Yhdysvaltojen ja Euroopan välisiä erimielisyyksiä ei kyetä ratkaisemaan, pahimmillaan Ukraina voisi jäädä ilman kriittistä tukea ja joutuisi taipumaan epäedulliseen rauhaan, jossa se menettäisi alueitaan. Tällainen lopputulos olisi Euroopan turvallisuudelle painajainen – se signalisoisi, että suurvallat voivat palkkiotta rikkoa kansainvälistä oikeutta, ja rohkaisisi ehkä muita aggressoreja.
Lisäksi se jättäisi Ukrainan heikoksi ja haavoittuvaksi uuteen hyökkäykseen muutaman vuoden kuluttua, kuten historian esimerkit “huonosta rauhasta” varoittavat. Analyytikot huomauttavat, että Putin hyötyy jokaisesta läntisten liittolaisten riidasta – niin kauan kuin lännessä “riidellään keskenään, Putin voi röyhkeästi koventaa vaatimuksiaan”, Trumpin peläten pelaavan juuri “Putinin pussiin”
atlanticcouncil.org. Jos tämä ymmärretään riittävän laajasti, se voi pakottaa länsijohtajat jälleen hakemaan kompromissia keskenään. Esimerkiksi Melonin esittämä EU–USA-huippukokous saattaa toteutua, ja sen tavoite olisi paikata luottamusta sekä sopia yhteisistä periaatteista Ukrainan suhteen. Euroopan johtajien viesti on ollut selvä: “jokainen lännen jakolinja tekee meistä heikompia ja hyödyttää niitä, jotka haluavat nähdä sivilisaatiomme rappeutuvan”
reuters.com. Tämä tietoisuus voi hyvinkin ohjata tulevia kehityskulkuja.
Toisaalta, jos länsi löytää uuden tasapainon – esimerkiksi niin, että Eurooppa ottaa enemmän vastuuta ja Yhdysvallat keskittyy diplomaattisiin ponnisteluihin – saattaa lopputuloksena olla jopa aiempaa kestävämpi työnjako. Euroopassa on valmiutta kohota “vapaata maailmaa johtavaksi” voimaksi ainakin Ukrainan kysymyksessä
reuters.com, ja pitkällä tähtäimellä EU:n ja Naton eurooppalaisen pilarin vahvistuminen voi vakauttaa Euroopan turvallisuusarkkitehtuuria. Ukrainalle kriittistä on, että tuki rintamalla jatkuu. Nykykehityksen valossa Ukraina tukeutunee entistä enemmän Eurooppaan, mikä voi syventää maan integraatiota länteen – EU-jäsenyysprosessia todennäköisesti vauhditetaan poliittisella tasolla vastauksena tilanteeseen.
Näin EU:n ja Ukrainan sidokset vahvistuvat, ja Eurooppa sitoo Ukrainan tulevaisuuttaan entistä tiukemmin omaansa. Samaan aikaan Venäjän sisäinen kestävyys on vaakalaudalla: ekonomistit arvioivat Venäjän talouden kärsivän sodan ja pakotteiden vuoksi historiallisen kovaa laskua seuraavan vuoden aikana
atlanticcouncil.org. Jos lännen pakoterintama – edes pelkkä Eurooppa – pysyy koossa, Moskova saattaa olla pakotettu myönnytyksiin sodan jatkamisen käydessä taloudellisesti mahdottomaksi. Tässäkin skenaariossa eurooppalainen yhtenäisyys on avainasemassa.
Yhteenvetona Eurooppa katsoo Trumpin ja Zelenskyin tulehtuneen tapaamisen jälkeiseen aikaan sekä huolestuneena että päättäväisenä. Venäjällä on jo ehditty ryhtyä voitonjuhliin Valkoisen talon draaman johdosta
mtvuutiset.fi, mutta Euroopassa reaktio on ollut tiivistää rivejä entisestään. Lähikuukaudet näyttävät, oliko Washingtonin ja Kiovan yhteenotto käännekohta lännen yhtenäisyydessä vai vain tilapäinen kuoppa matkalla kohti yhteistä tavoitetta. Varmaa on, että Eurooppa ei aio perääntyä tuestaan Ukrainalle – “Ukraina on Eurooppaa! Me seisomme Ukrainan rinnalla”, kuten Kaja Kallas julisti
reuters.com. Tämä periaate ohjaa Euroopan toimia tulevaisuudessakin, ja se on keskeinen lähtökohta, kun mantereella hahmotellaan sekä diplomatian että puolustuksen seuraavia askeleita Ukrainan sodan ratkaisemiseksi Euroopan turvallisuuden ja arvojen kannalta kestävällä tavalla.
Lähteet: Reuters, Politico, VOA, Atlantic Council, Sky News, MTV (STT), asiantuntija-analyysit. (Kaikki viitteelliset sitaatit on merkitty lähdeviittein yllä.)